46. vrk

Kohta mennään jo toiseksi viimeistä viikkoa. Jotenkin se aika sittenkin vain liitää hurjaa vauhtia. Tänään aamusta kun kävimme lenkillä, olin havaitsevinani Kiiassa joitain hidastelun merkkejä. En enää otakaan tyttöä pitkille lenkeille mukaan mutta tuollainen perus tunnin lenkki, oli jo loppumatkasta väsyttävä mammakoiralle. Illasta kävimme rattaiden kera keskustassa.

Ruokaa on nyt mennyt ihan kiitettävästi. Kiia syö kolme kertaa päivässä 2 dl Royal Caninin Medium Starteria. Lisäksi laitan mukaan NEU Heviä. Huomenna pitää muistaa ostaa piimää mammakoiralle. Käyn hakemassa myös RC Medium Junioria, jota sitten annan puolet ja toiset puolet edelleen tuota Starteria.

Keskiviikkona onkin punnitus. Lupaan samalla napata uusia kuvia kasvavasta massusta.

On muuten ollut hauskaa seurata, kuinka Nämppä hoitaa Kiiaa. Alussahan Nämppä kovasti halusi leikkiä Kiian kanssa mutta nyt Nämppä putsailee Kiian silmät ja pitää muutenkin huolen tytöstään. Superin kanssa on edelleen jonkinlaista ärräpurraa mutta ei mitään vakavaa.

42. vrk

Niin alkaa olla tämäkin joulu ohi. Joulumme meni pitkälti oleskellen perheen parissa sekä lenkkeilen. Olen ottanut Kiian vielä tässä vaiheessa mukaan myös pitkille (sekä raskaille) metsälenkeille ja hyvinhän tyttö on ne jaksanut mutta nyt minusta alkaa tuntua, että pitänee hieman keventää lenkkeilyä. Nämä epelit kun eivät välttämättä itse osoita väsymyksen merkkejä. Kiia on syönyt vaihtelevasti mutta joka päivä alas on mennyt ihan kiitettävä annos. Vatsa on jo nyt selkeästi kasvanut. Sen jo tuntee käteenkin.

Tänään meneekin viimeinen annos Axiluria. Tämän päivän paino oli 18,9 kg, joten painoa on tullut kuudessa viikossa jo 2,1 kg. Pianhan alkaa vatsakarvat irrota ja noin kymmenen päivän päästä liikkeitäkin pystyy jo tuntemaan. 

38. vrk

Täällä alkaa meno rauhoittua. Minulla alkoi kahden viikon loma ja olen siitä kovin iloinen. Nyt minulla on aikaa olla rakkaimpieni kanssa ihan rauhassa. Loman jälkeen olen yhden viikon töissä ja sitten alkaakin h-hetki olla käsillä.

Kiia voi hyvin. Ruokaa on nyt mennyt sellaiset 4-6 dl päivässä + NEU:ta sellaiset puoli pötköä. Vauhtia edelleen riittää lenkillä. Kiia on saanut Saksan vierailevasta tähdestä, Dennisistä, kovan kilpailijan silitysten ja kyttäyksen suhteen. Yksikin aamu tässä Dennis kiipesi päälleni silitettäväksi. Kiia moisesta oli kovin mustasukkainen ja änkesi siihen viereen. Oli muuten Marjolla syli täynnä bordercollieita. Dennis ja Kiia muistuttavat toisiaan myös siinä, että kummatkin tykkäävät kytätä toisia koiria lenkillä. Dennis myös meni ja valtasi Prinsessani sohvan. Onneksi Kiia tietää, ettei kukaan voi viedä häneltä puoli valtakuntaa... ainakaan lopullisesti.

Mielestäni Kiia on jo jonkin verran pyöristynyt. Otin tänään muutaman posekuvan tytöstä. Sanokaas te mitä mieltä olette...

Kiia vauhdissa

Kiia poseeraa - vatsalinja on jo hieman hävinnyt

Kiian vyötärö ylhäältä käsin kuvattuna

Kiia ja naurava Dennis

Prinsessa ja vieraan valtakunnan prinssi

Pakko on laittaa tämä kuva Superista, kun hän putsaa tassujaan

Ja lopuksi... Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille teille!

36. vrk

Punnitsin Kiian eilen illalla ja painoa on kertynyt hänelle jo 1,8 kg. Kiia painoi siis 18,6 kg. Ruokakuppi oli taaseen tyhjä kotiin tultuani. Iltalenkillä rallatellaan normaaliin tahtiin. Olemme tosiaan saaneet joukkoihimme vahvistuksen Saksan maalta vieraan. Dennis on sopeutunut hyvin laumaamme. Kiia ei paljon vieraasta ole ollut moksiskaan sen jälkeen kun teki herralle selväksi, että tämä nainen on jo varattua laatua.

Viisi viikkoa täynnä

Niin tulee tänään viisi tiineysviikkoa täyteen. Unohdin punnita Kiian aamulla mutta otamme sitten vahingon takaisin illasta. Kiia on nyt syönyt kiitettävästi. Olen laittanut Kiian kodinhoitohuoneeseen päiväksi ja jättänyt ruoan hänelle. Eilenkin oli kummatkin kupit tyhjillään, kun kotiin menin. Illastakin ruoka maistui ihan kiitettävästi. RC Starteria menee nyt sellaiset huimat 8 dl. Kaupan päälle vielä NEU:ta noin puoli pötköä.

Jouluna onkin sitten madotus. Taidanpa madottaa taasiinsa koko poppoon - kissat ja vierailevan koiratähden mukaan lukien. Toivottavasti viikonloppuna ei ole kovin kylmä, niin saan kuvattua tyttösiä ulkona.

33. vrk

Niin se vain viikonloppu vierähti. Minulla meni lauantai TOKOn maajoukkuekarsinnassa liikkuroidessa Pieksämäellä. Hyvää harjoitusta tulevan kesän SM:ä silmällä pitäen. Saimme nähdä huipputason tokoilua. Kysyinkin kilpailijoilta, että onko heillä jokin patenttiratkaisu luoksetulon stoppeihin, kun kaikki koirat tekivät aivan upeat stopit. :)

Kiian viikonloppuun kuului siis lähinnä lenkkeilyä. Kotona Kiia vetäytyy omiin oloihinsa, mikä on varmaan ihan viisasta. Ei ole järkevää mammakoiran pyöriä kaiken hulinan keskellä. Ruokaa on mennyt vaihtelevasti alas. NEU maistuu edelleen ja RC Starterikin ihan kiitettävästi mutta hitaanlaisesti tuntuu mammakoira syövän. Haluaa Superista ja Nämpästä itselleen yleisön.

Olemme tosiaan Kiian kanssa nyt siirtyneet RC Starteriin. Tämän lisäksi Kiia saa siis tuota NEUta ym. mukavia lisukkeita. Lenkillä Kiia on edelleen täysillä mukana ja saa ollakin niin kauan, kun se tytöstä hyvältä tuntuu. Keskiviikkona onkin sitten taas punnitus.

2. ultra

Kävimme tosiaan Kiian (ja kuumeisen Luukaksen) kanssa tänään toistamiseen ultrassa ja nyt onnistuimme näkemään myös ne pennut siellä masussa. Pienen pieniä timantteja (= sykkiviä sydämiä) näkyi ainakin neljä. :)

Varasin samalla röntgeniin ajan 7.1. Sitten saamme varmistuksen lopullisesta lukumäärästä. Ultran jälkeen ajelimme Jyväskylään hakemaan RC Starteria, kun kerran nuorimmainen nukkui niin hyvin autossa. Kotiin tultuamme annoin Startteria Kiialle, joka söi koko kupin tyhjäksi.

Nyt alkaa piinaviikot mutta onneksi tähän väliin mahtuu vielä monta muuta jännää juttua - kuten joulu ja uusivuosi. :)

Ai niin, punnitsin mamman eilen ja vaaka näytti 17,4 kiloa. Paino on noussut siis juoksujen alkamisesta 0,6 kg.

1. ultra

Menimme tänään aamusta ultraan. Eläinlääkärin mielestä Kiia on kyllä tiine mutta ei kuulemma pysty näkemään pentuja vielä tässä vaiheessa. Olin tästä kommentista sen verran tyrmistynyt, etten osanut sanoa vastaankaan.

Tultuamme kotiin varasin toiselle klinikalle ajan, sillä kyllähän näillä päivillä on aikaisemminkin pystytty näkemään pentuja, jos siellä niitä on ollut. Tämän päivän kruunaa se, että minun nuorimmainen on taas kipeänä, joten olen joutunut juoksemaan kaiken tämän lisäksi lääkärissä sekä apteekissa.

Päivitin nyt kuitenkin tämän väliaikatiedon, jotta ette ihmettele, miksei meistä mitään kuulu. Toinen ultra on klo 12.15.

28. vrk

Kävin tosiaan maanantaina Rahulan Rehulla kyselemässä neuvoja huonosti syövän mammakoiran ruokintaan ja matkaani tarttui yksi NEU-pötkö. Annoin siitä noin 1/5 osan iltaruoan päälle ja kas, kuppi olikin tyhjä. Myös aamulla maistui NEU sekä nappulat. Eilen kävin sitten ostamassa kolme pötköä lisää.

Noin muuten Kiia on kyllä ollut aivan oma itsensä. Me lenkkeilemme normaalisti ja lenkillä Kiia jaksaa painaa ihan normaaliin tahtin. Kaiken muun hulinan vuoksi tokoilu on nyt jäänyt vähemmälle mutta eiköhän sitä vielä ehditä jotain tehdä.

26. vrk

Kotiuduimme eilen illalla messarinviikonlopulta, joka oli todella kiva irtiotto arjesta. Näimme paljon ystäviä sekä muutaman uuden tuttavuudenkin. Lauantaina Kiia sai valioluokassa erinomaisen mutta ei sitten sijoittunut. Sunnuntaina meni hieman paremmin. Kiia oli valioluokan neljäs ja saipa vielä SA:n kaupan päälle. Rane-iskä sen sijaan oli komeasti veteraaneissa toinen sekä PU2. Hieno päivä siis kaiken kaikkiaan.

Kiia on nyt ollut todella huonosyömäinen. Aamuisin ruoka ei maistu laisinkaan ja illastakin närpitään vain muutama murunen rinnan alle. Käyn tänään ostamassa jotain erityistä herkkua tytölle, ettei nyt vallan kuivu. Ilmassa olevat merkit ovat siis hyvin vahvat mutta niille saamme varmistuksen vasta perjantaina. Vielä on odotettava neljä yötä.

22. vrk

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa Kiia söi aamuruokansa todella hitaasti. Söi kuitenkin kaiken mutta aikaa siihen meni normaalia enemmän. Olisikohan pahoinvointia ilmassa?

Ennen aamupäivän lenkkiä trimmasin kaikkien tyttöjen tassukarvat, jotta olisimme oikein sievinä tulevana viikonloppuna messarissa.

Lenkille otin kameran mukaan, vaikka emme saaneetkaan nauttia auringonpaisteesta. On muuten suhteellisen hankalaa kuvata mustavalkoisia koiria lumessa varsinkin jos se aurinko ei auta miestä mäessä. Tässä kuitenkin teille muutama otos ihailtavaksi.

Saatan kuvitella mutta ihan kuin Kiia olisi normaalia paksumpi.

Kiia kyttää Nämpän kanssa Superia, jolla on keppi.

Puskista hyökkäävä Super on nähty.

Kiippulin nenä

Kiippulin kyttäys soolona

Nämppä komentaa Kiiaa, joka omii kepin.

Kiippuli nuuskuttelee jälkiä lumessa

21. vrk

Eilen oli kyllä ihmismammalla kurja päivä. Konttorilla palelsi koko päivän niin kovasti, että pidin loppujen lopuksi lapasia käsissä. Kokeilkaapas käyttää tietokonetta lapaset kädessä. Erityisesti hiiren käyttö on astetta hankalampaa. Tämän lisäksi virkeystaso ei ollut mitä parhain, koska takana oli varsinainen liskojen yö. Pienimmäisemme oli todella levoton läpi yön. Mutta ei siinä kaikki. Kotiin lähtiessäni autossani on elämäni ensimmäinen pysäköintivirhemaksulappu. Olin sitten aamun kaikessa höyryssä unohtanut laittaa lupalapun lasiin. Kotiin tultuani mittasin lämpöni ja mittari näytti 38,5. Tänäänhän minun piti lähteä shoppailemaan messariin jotain kivaa päälle laitettavaa mutta säästyvätpähän nyt nekin roposet.. tai säästyvät ja säästyvät... menevät sakon maksamiseen. Teemu sitten käytti tyttöset illalla lenkillä.

Kävin tuossa pihassa nappaamassa muutaman kuvan mammkoirasta, kun kerrankin olin kameran ja kuvattavan kohteen kanssa samassa tilassa valoisaan aikaan. Surkean olotilan vuoksi otin tosiaan vain muutaman kuvan blogini lukijoita piristämään. Palloleikkikuvat eivät luonnollisesti ole tarkkoja mutta jospa ne nyt menevät teidän ankaran seulan läpi.

Kiia nauttii palloleikeistä...

vaikka tosiasiassa mieluisin leikki on vetoleikki mutta tänään mamma ei kykene, ei.

Ja yksi mukamas kyttäys (kyllä Kiia pystyy parempaan...)

Lopuksi yksi virallinen passikuva
Niin jotain kivaa eiliselle. Varasin Kiialle ultraan ajan ensi viikon perjantaille heti aamuun. Silloin päiviä on takana 30, joten jos siellä jotain on, niin silloin niiden pitäisi viimeistään näkyä.

19. vrk

Kaikilla kavereilla on kivoja lumisia kuvia koiruleistaan viikonlopulta vaan eipä ole minulla, koska saimme nauttia lumisateesta "valoisaan" aikaan. Olin kyllä siis ajatellut napsia muutaman piristävän kuvan Kiippulista tänne blogiin mutta jäi nyt sitten nekin ottamatta, kun saimme lunta tupaan tai ainakin pihalle.

Kiian viikonloppu menikin lähinnä lenkkeilessä. Lauantaina kävimme 8 kilsan juoksulenkillä Peurungassa. Koirat saivat siis juosta vapaana. Illasta kävimme vain pyörähtämässä pikaisesti "korttelin" ympäri. Eilen kävimme taas aamusta Peurungassa ja kovaa vauhtia tuo mammakoira (sormet ristissä) vielä viilettää... Illasta lähdimme juoksulenkille mieheni kanssa. Kiia sai toimia Teemun canicross-koirana. Super ja Nämppä putsailivat tassujaan lumipaakuista alinomaan mutta Kiia veti koko reilun 11 kilsan lenkin loppuun saakka ilman yhtään putsaustaukoa. Kiia kyllä on luotu tuohon juoksuhommaan.

Tulevana viikonloppuna meillä pukkaakin Helsingin reissua. Mielestäni Kiian uuma on alkanut pikku hiljaa kadota mutta onneksi tyttö on vielä varsin esittelykelpoisessa kunnossa, niin ei tule tuomareilta sanomista lihavuudesta.

Messarista puheen ollen. Myös Rane-iskä tullaan näkemään Messarissa kehissä. Rane muuten täytti eilen 8 vuotta. Rane osallistuu siis ensimmäistä kertaa veteraaniuokassa. Saa nähdä saako Rane kotiin viemisiksi Voittaja-Veteraani-tittelin...

15. vrk

Aika tuntuu suorastaan matelevan. Maanantaina (mitä luultavimmin) Kiia oli oksentanut sappinesteitä kahteen paikkaan - eteiseen ja prinsessasohvalle. Yleensä koirat (sekä ihmiset) voivat pahoin vasta silloin, kun istukka alkaa tuottaa hormonia eli kiinnittymisen jälkeen. Kiinnittyminen tapahtuu noin 17-21 vrk hedelmöitymisen jälkeen ja tämä on hyvin herkkää aikaa. Kiian tapauksessa puhutaan tulevasta viikonlopusta ja ensi viikon alusta. Maanantainen pahoinvointi liittynee kuitenkin jollain tavoin mahdolliseen tiineyteen ja sen aiheuttamiin muutoksiin kehossa, sillä Kiia on selkeästi paljon ruokaorientoitunumpi. Olen joutunut antamaan Kiialle pari desiä nappulaa töistä kotiin tultuani, kun tyttönen on selkeästi ollut keittiössä ruokaa kärkkymässä. Kiiahan ei ole koskaan ollut mikään ahmatti ja nuorempana voidaan sanoa hänen olleen ajoittain jopa nirso. Tosin toisilla koirilla ei ole koskaan ollut asiaa tytön ruokakupille mutta Kiia ei temmo ruokaa nassuunsa sillä tahdilla mitä äitinsä tai pikkusiskonsa. Lienee vähän jotain kiusaamistakin ilmassa, kun onhan se paljon mukavampaa omaa herkkuannostaan syödä, kun vieressä on kuolaavaa yleisöä.

12. vrk

Niin meni viikonloppu hyppytekniikkaseminaarissa kaiken muun huiskeen lisäksi. Lauantai-iltana kun istuskelin olohuoneessa, huomasin, että Kiia makoilee toistamiseen keittiössä. Kyllä silloin tuli kieltämättä mieleen, että on se ihme, jos tuo tyttö ei ole tiineenä. Kyllähän Kiia on aina ruokansa syönyt (nykyään) mutta että makoilee keittiössä, niin se on kovin normaalista poikkeavaa. Keittiössä ei siis silloin ollut kukaan syömässä.

Perjantaina kävimme tokoilemassa. Oli taas virtaa emännässä kuin pienessä kylässä. Tehtiin kaikki EVL-liikkeen läpi tai siis jokaisesta liikkeestä jotakin. Kieltämättä alkoi taas kutkuttaa, että jospa sitä vielä kerran kävisi yrittämässä saada tulosta tokon kuninkuusluokasta mutta sitten tulin järkiini. Tuossa ensi viikolla Kiialla voi alkaa pahoinvointi, eikä ole kuulkaas kiva tokoilla, jos koko ajan on paha olla. Jokainen koirani on jossain määrin voinut pahoin kolmannella viikolla. Nämpällä ja Kiialla se on näkynyt lähinnä siinä, ettei ole ruoka oikein maistunut. Super sen sijaan jopa oksensi sappinesteitä.

Eihän tässä meillä mikään hoppu ole. Antaa nyt mammakoiran rauhassa masuaan kasvattaa. Ensi keväänä päästäänkin oikein kunnolla uudella innolla tokoa tahkoamaan... ja agia... ja kenties hieman jälkeäkin. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia Kiian pään menoksi mammaloman jälkeen, mikä ei taatusti tuota työhullua haittaa.

7. vrk

Kiiasta on tullut entistäkin hellyydenkipeä (onko se edes mahdollista?). Kiia on koko ajan tyrkyllä silitettäväksi ja yrittää kiivetä syliin. Nämppä ja Super haistelevat kovasti Kiian takapäätä eli jokin siellä varmaan tuoksuu. Mielestäni lauman muut koirat tietävät kaverin tiineydestä paljon paljon paljon ennen ultraa. Kiia myös tuntuu nälkäisemmältä. On jopa välistä tullut pojilta tippuvia ruokapaloja metsästämään keittiönpöydän ääreen, mitä hän ei noin yleensä harrasta.

Muutoin meidän elämä ei poikkea tavanomaisesta. Kiian kanssa edelleen lenkkeillään aivan normaalisti ja vielä monta viikkoa eteenpäin tullaan lenkkeilemään normaalisti. Treenaan Kiian kanssa myös tokoa. Agilitystähän Kiia on ollut tauolla jo jonkin aikaa.

Olen tässä myös pyöritellyt mielessä ruoka-asioita. Nämppä itse kasvoi ProPlanilla kuten myös Nämpän kaksi ensimmäistä pentuetta eli se pentue, johon Kiia syntyi ja Jarrukat. Kiian Seiskat, Ottomaanit ja Hyyperit söivät kotona Royal Caninia. Nyt kuitenkin osalle Hyypereitä RC ei ole ollut se paras ruokamerkki, joten pyörittelen mielessä, että mikä tuleekaan olemaan seuraavan pentueemme ruokamerkki. Olen kysellyt ruokinnasta kaikilta kasvattien omistajilta ja saanut oikein kivasti vastauksia. Niiden perusteella olen nyt tällä hetkellä taipumassa edelleen Royal Caniniin, koska se on kuitenkin sopinut suurimmalle osalle ja erityisesti Kiian Seiskoille yhtä lukuun ottamatta.

4. vrk

Punnitsin tänään Kiian ja elopainoa tytöllä on nyt 16,8 kg. Joutuu emäntäkin tästä lähtien hyppämään va'alle vähän useammin... :(

Eilen tultuamme kotiin suuntasimme oitis Vihtavuoreen tokoa treenaamaan. Oli Kiia-mamma kovin innoissaan, kun edellisestä tosinaisen treenistä oli jo vierähtänyt tovin. Kiia teki kyllä hienosti töitä. Onnistuimme kaikissa liikkeissä niin hyvin, että jäi ihan harmittamaan, etten ole enää ilmoittanut Kiian mihinkään kokeisiin. No, jospa sitten ensi keväänä sellaisella puhkulla ja innolla, että oksat pois.

Syyskylvö suoritettu

Tapasimme Ranen porukoiden kanssa tänään klinikalla. Nuoren parin toisensa nähtyään alkoi kumpainenkin piippata ja vetää toistensa luo. Kyyhkyläiset. <3

Itse toimenpiteeseen ei mennyt 20 minuuttia pidempään. Rane oli sen verran kuumissaan Kiian nähtyään, että ei siinä kauan nokka tuhissut. Kiia oli hieman kysymysmerkkinä, että:"Hei, entä minä?"

Kiian osuus meni nopeasti ohi. Kiia seisoi kiltisti pöydällä koko ajan. Puhuimme eläinlääkärin kanssa tästä koko asiasta ja totesimme, että olisihan voinut olla, että olisimme kokeilleet vielä kerran eilen ja onnistuneet luomuna nalkin kera tai ilman riskeeramatta tämän päiväistä. Mutta koska minulla ei ole sitä kristallipalloa, niin päätöksiä oli tehtävä olemassa olevan tiedon valossa.

Olo on nyt kuitenkin helpottunut ja voimme jäädä hyvin mielin odottamaan mahdollisen tiineyden kehittymistä. Nythän tiineyspäiviä on jo kolme... Enää 60 päivää laskettuun aikaan.

Huomenna sitten suoraan klinikalle

Soittelin tänään klinikalle ja he neuvoivat, että siemennykseen tultaessa olisi hyvä, että uros olisi ollut levossa vähintään päivän, mieluummin kaksi. Toisin sanoen jos haluamme varmistaa, että Kiialla on tarpeeksi pennunsiemeniä sisällään, pitää meidän mennä suoraan siemennykseen klinikalle.

Koska kyseessä ei kuitenkaan ole ensikertalainen narttu ja koska viimeksi astutukset (ja synnytys) onnistuivat ongelmitta, uskallan päätyä tällaiseen hätäsuunnitelmaan. Kasvattajana joudun puntaroimaan jokaisen yhdistelmän hyvät ja huonot puolet ja mielestäni tämä yhdistelmä on ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Jos sen saamme aikaiseksi näitä kahta kyyhkyläistä hieman auttamalla, kun kyse ei ole kuitenkaan kummankaan osapuolen halukkuudesta kiinni, niin mikä ettei. Vaakakupin positiivisella puolella on joka tapauksessa niin paljon erilaisia, minulle tärkeitä asioita, että tuntuisi hassulta jättää tämä yhdistelmä toteuttamatta siksi, että suurin osa vauvansiemenistä päätyi eilen reisille. Kuten alussa totesin, ikäväksemme emme voi kokeilla tänään tai huomenna kertaalleen, koska silloin voi olla, että huomisen siemennys ei onnistuisi enää. Toki pyörittelen mielessäni koko ajan ajatusta, entäpä jos nyt se onnistuisi... mutta päivät alkavat olla vähissä ja koen, että tämän pentueen aika on nyt ottaen huomioon molemman vanhemman ikä. Sitä paitsi on tätä jo niin pitkään suunniteltu ja hartaasti toivottu, etten kerta kaikkiaan haluaisi enää tätä tulevaisuuteen siirtää.

Reisille tuli

Lähdimme tänään uudemman kerran ajelemaan Kuusankoskelle heti, kun eilisen progen tulos tuli. Se oli 5,7. Ensimmäisellä yrittämällä Rane jälleen kerran hyppäsi selkään mutta ennen astumisen loppuunviemistä, Kiia vinkaisi ja lipesi alta. Laitoimme Kiian takaisin autoon vähäksi aikaan. Jatkoimme touhuja sisätiloissa tuloksetta, niinpä päätimme juoda kahvit ja syödä talon tarjoamaa herkullista pitsaa. Vatsa täynnä päätimme kokeilla vielä kerran ulkosalla. Ongelmana oli se, että nuori pari halusi touhuta itsenäisesti ihmisistä kaukana, jolloin emme päässeet auttamaan tarpeen vaatiessa. Niinpä päädyimme jutustelemaan Jasminen kanssa pihalla niitä näitä ja annoimme parin touhuilla itsekseen. Siinä sitten auton taakse vilkaistuani näin kun Rane oli jälleen kerran Kiian selässä ja annoin pojan jatkaa valitsemallaan urallaan. Hetken rummutettuaan homma näytti menevän oppikirjan mukaan, kunnes taas Kiia vingahti ja lipesi alta. Tarkistimme tilanteen ja suurin osa "elämän eliksiiristä" valui ulos... (Yritän kirjoittaa kauniisti näistä K-18 asioista) Kiia myös putsasi itseään huolella, joten voidaan olettaa jotain sisälle menneen. Yritämme kertaalleen lauantaina mutta jos emme saa nalkkiin jäämistä, varmistamme tämän pentueen vielä siementämällä.

Nyt menee hermot...

...ja sen kyllä huomaa!

Kävimme eilen Ranen tykönä ja olihan sitä rakkautta ilmassa mutta emme saaneet hommaa hoidettua, kun Kiia jänisti. Rane oli todella kiinnostunut tytöstä, kosiskeli tätä ja hyppäsi useamman kerran selkään. Oli siinä pari tosimiehen yritystäkin, joista molemmat päättyivät siten, että Kiia jänisti alta. Eivät ole siis vielä päivät ihan parhaimmat.

Saan eilisen progen tuloksen tänään yhteen mennessä. Luulenpa sen olleen eilen jotain himpun alle 5. Lähdemme tänään uusintayritykselle. Edelleen saa siis peukuttaa ja hännällään liputtaa!

Olkoon onni myötäinen

Lähdemme tänään töiden jälkeen ajelemaan Pilkanmaalle. Saan seurakseni serkkuni Leilan. Eipähän tarvitse yksin ajella ja seinille puhua.

Ennen lähtöämme mieheni käyttää Kiian vielä kerran progessa. Tällä tavoin tiedämme huomenna onko meidän uusittava reissumme heti huomenna vai voimmeko odotella perjantaihin saakka. Normaalistihan astutuksien välillä pidetään yksi päivä mutta koska tärpit näyttävät sijoittuvan todella myöhäisille päiville, voi olla, että proge nousta humahtaa korkeuksiin nopeammin kuin normaalisti.

Vaikka luotan tieteeseen, olen kuitenkin sen verran taikauskoinen, että pyydänkin kaikkia pitämään nyt peukkuja pystyssä, jotta natsaisi...

Hämäläinen Kiia

Sain juuri äsken eilisen progen tuloksen ja se oli huimat 2,0. Tämä tarkoittaa sitä, että lähdemme matkaan vasta huomenna, jolloin on 15. juoksupäivä. Tulee itselleni väistämättä mieleen, että Kiia onkin hämäläinen juuriltaan... vai onkohan ne tanskalaiset meitä suomalaisia hitaampia? No jos ei hämäläinen, niin sitten ainakin äitinsä mielenrauhan kiusaaja.

Toka proge otettu

Kävimme aamulla ottamassa toisen progen, jonka tuloksen saamme siis huomenna. Huomenna vien Kiian aamusta anoppini luo hoitoon. Jos meille tuleekin lähtö Kuusankoskelle töiden jälkeen, niin ei tarvitse ajella ensin Laukaaseen tyttöä hakemaan.

Kiia oli muuten eilen näytelmissä PN3 varsin kovatasoisessa porukassa mutta hyvinhän tuo nainen vetää... Lennokkaalla ravilla eteenpäin. Pojat vähän myös kiinnostivat. Illasta törmäsimme Peurungassa lenkillä siellä vapaana ja itsenäisesti lenkkeilevään tuttuun pojuun... Oli poika ihmeissään, kun molemmat niin Kiia kuin Super liehittelivät pientä miestä.

Mitä vielä?

Ei siis lähelläkään. Kiian proge oli eilen 0,4. Menemme uudestaan maanantaina ja aikaisintaan tiistaina voisi olla jotain odotettavissa. Koirat ovat hyvin yksilöllisiä ja jokaisen nartun jokainen juoksu voi olla hyvin erilainen mutta siitä huolimatta en usko, että tärpit ehtivät mennä tiistaihin mennessä ohi.

Viime kerralla Kiialla proge oli kahdeksantena juoksupäivänä 0,4 ja kymmenentenä 1,4. Tosin edellisellä kerralla huomasin juoksut vasta sitten, kun Kiia tuli reissusta kotiin. Tämän vuoksi emme voineet olla varmoja juoksujen aloituspäivästä ja kävimme progessa tästä kolmen päivän päästä. Nyt voi olla, että olen hyvinkin saanut heti ensimmäisenä päivänä juoksun kiinni. Summa summarum, nämä minun tytöt tietävät kuinka pitää hullua emäntää jännityksessä. Odottakaahan, jos toteamme Kiian tiineeksi ja kun h-hetki lähestyy... Lisää harmaita hiuksia tiedossa.

Eka proge otettu

Kävimme tänään Luukaksen kanssa otattamassa Kiialta ensimmäisen progen, jonka tuloksen saamme huomenissa. Nyt alkaa jännittää...

Tunnelma katossa

Täällä on kuulkaas tunnelma katossa. Super on tuossa yrittänyt jo muutaman päivän ajan iskeä Kiippulia oikein toden teolla. Kiia vaan ei oikein lämpene pikkusiskolleen vaan murisee Superille, joka puolestaan murisee takaisin mutta heiluttaa häntäänsä samanaikaisesti korvat törröllä. Minä niin en kestä näitä naisia.

No tänään sitten Kiia alkoi liehitellä äitiään ja ohi kulkiessaan naapurin pihassa olevaa koiraa, joka minun mielestä oli kyllä narttu. Ajattelin jo hetken, että en kai vaan ole myöhässä mutta jäitä hattuun. Menemme kuitenkin jo huomenna sinne progeen ja saamme vastauksen lauantaina, joka on 11. juoksupäivä. Viimeksi Kiia astutettiin 13. ja 15. juoksupäivä, joten jos nämä juoksut menevät yhtään kuten viimeksi, ei meillä ihan vielä hirveä kiire ole etelä-Suomeen kosiomatkalle.

Tärppipäivän odottelua

Eilen kävimme porukalla treenaamassa hakua sekä esineruutua. Että näin paljon juoksut haittaavat tytön työskentelyä. Olen nyt madottanut perheemme kaikki koirat ja kissat. Seuraavan satsin Kiia saa vasta, kun mahdollista tiineyttä on takana 40 päivää. Menemme ottamaan progen ensi perjantaina. Tulos valmistuu sitten lauantaina. Saa nähdä olemmeko kosioretkellä isänpäivänä vai vasta maanantaina 12.11.

Toinen tyttö juoksuissa...

...ja se tyttö on nimeltään - tadaa - Kiia! Onhan näitä jo odoteltu. Jos hyvin käy, tekee Rane itsestään iskän isänpäivänä. :)

Ensimmäinen tyttö juoksuissa

Super on aloittanut juoksunsa, mikä yleensä on tarkoittanut sitä, että kohta juoksee myös Kiia. Vuoden alussa Super aloitti juoksunsa 12.2. ja tästä kolmen viikon päästä Kiia aloitti juoksunsa. Kesällä 2011 sama homma. Super aloitti juoksunsa 1.7. ja Kiia 25.7.

Toivossa on siis hyvä elää.

Runoja vai kuvia?

Koska juoksut eivät ole alkaneet, voin vaikka kirjoitella runoja tänne blogiin tai sitten laittaa kuvia. Jospa aloittaisin tästä ei niin taiteellisesta vaihtoehdosta.

Kiia kyttää äitiään

Kiia niin mahdottoman sievänä

Kiia heittää sivarit

Väärä hälytys

Väärä hälytys.

Olemme nyt pyöritelleet kaikki mahdolliset skenaariot ja konsultoineen kristallipalloa ja katsoneet tähtien sekä karvakorvien asentoja - ja hyvältä näyttää. Juoksuja ei siis vieläkään kuullu mutta sain kuitenkin tänään vahvistuksen siitä, että Ronjan omistaja, Tuija, on valmis hoitamaan Ronjan pentuja kotonaan ensimmäiset 3-4 viikkoa, joten jos nämä kaksi pentuetta menee pahasti päällekkäin, niin nou hätä, homma on hanskassa ja hanskat hukassa. Kiitos tästä Tuijalle ja Juhalle sekä tietysti kenneltytöksi lupautuneelle Saralle!

Suunnitelmat pysyvät siis ennallaan... ja ilmotkin on laitettu messariin. :)

Ei vieläkään mitään

Ei siis vieläkään mitään, joten olen päättänyt ilmoittaa Kiian messariin. Jospa nuo alkaisivat, kun laitan hieman kalliimmat ilmot menemään...

Vakavasti puhuen olen tässä joutunut nyt hieman pyörittelemään suunnitelmiani suuntaan jos toiseen. Minunhan on tarkoitus astuttaa sijoitusnarttuni Ronja seuraavasta juoksusta, joiden pitäisi alkaa joulukuun puolessa välissä. Nyt kun Kiia on pitkittänyt tätä juoksuaan, alkavat aikataulut vaikuttaa hieman liian kireiltä. Jos Kiian juoksut tästä vielä kovin pitkittyvät, joudun siirtämään Kiian pentueen ensi kesään. Jos teille rakkaat lukijamme tulee jotain kysyttävää asian tiimoilta, laittakaapas postia tai soitelkaa.

Myydään 5-vuotias bordercollienarttu

Myydään 5-vuotias (juoksujaan pihtaava) bordercollienarttu. On kuvattu luustoltaan terveeksi. Normaali purenta ja kaikki hampaat - eikä niidenkään koloon mitään jää. Kolmen maan valio ja FCI:n vahvistusta vailla Kansainvälinen muotovalio (C.I.B) ja Kansainvälinen Näyttelyvalio (C.I.E). Koiralla on oikeus kilpailla tokossa ja agilityssä korkeimmassa luokassa ja pk-jäljellä avoimessa luokassa. Oikein passeli kaveri mutta omistaja ei jaksa enää tätä pihtailua.

Niille, jotka eivät ymmärrä huumoriani, esitän pahoitteluni. Kiia ei OIKEASTI ole myynnissä eikä sitä viedä saunan taakse, vaikka aloittaisi juoksunsa vasta ensi vuonna.

Tännään ei mittään, huomenna ei mittään

Ei ole ihan minun vahvimpia puolia tämä älytön odottaminen. Kiia ja Nämppä leikkivät kovasti keskenään, mikä on aina ollut hyvin vahva merkki juoksujen alkamisesta. Mutta silti tännään ei mittään, huomenna ei mittään... Jotain kirkasta olen sieltä saanut paperiin mutta vielä sen punainen väri antaa itseään odotuttaa.

Kiialla oli ensimmäiset juoksut 10 kuuakuden ikäisenä. Juoksujen tarkka alkamispäivämäärä oli 27.5.2008. Näistä seuraavat alkoivat 30.1.2009, jolloin väli oli 8 kk ja 3 päivää. Kolmannen juoksut tulivat 6.9.2009. Väli oli tuolloin 7 kk ja 1 viikko. Neljännen juoksut tulivat 6.4.2010. Väli oli sen tasan 7 kk. Näistä juoksuista Kiia astuttettiin. Ensimmäiset juoksut pentujen jälken tulivat 17.1.2011. Väli oli tuolloin 9 kuukautta ja 11 päivää. Tästä seuraavat juoksut tasoittivat hieman juoksurytmiä ja ne alkoivat 25.7.2011. Väli oli siis 6 kuukautta ja 8 päivää. Viimeisimmät juoksut alkoivat 2.3.2012. Väli oli tällöin 7 kuukautta ja 1 vko. Eli hollilla ollaan...

Tässäpä muutama kuva (toivottavasti) tulevasta mammasta aamulenkiltä Peurungan metsissä.

Pitäisi vissiin alkaa vilautella näitä Rane The Komistuksen kuvia Kiialle.

Päivän vitsi

En kyllä tiedä naurattaako tämä vitsi laisinkaan mutta tosiaan tänään tuossa juuri kun tarkastin Kiian juoksujen tilanteen, totesin ääneen, että:"Ei se juokse ei." Tähän Tuomas sitten totesi:"No käveleekö se?" Niinpä. :/

Tokokokeita ja odottelua

Tänään kävimme Kiipan kanssa tokokokeessa Lempäälässä. Koe ei mennyt ihan odotetusti, sillä teimme mahdottoman monta nollaa. Liekö tyttö sekoittanut agilityn tokoon. Leikki leikkinä. Kiia hämääntyi mattoon liimatuista merkeistä ja erilaisista merkkikartioista sen verran, ettei onnistunut suoriutumaan tunnarista, ruudusta, ohjatusta tasonsa mukaisesti. Myöskään kaukkarit ja zeta-kävely eivät onnistuneet. Kiia oli sen verran kuutamolla, että haluaisinpa uskoa sen johtuneen alkavista juoksuista.

Täällä sen tiimoilta on ilmapiiri jonkin verran kiristynyt. Junnut nasahtivat pahasti toisilleen perjantaina. Tätä tapahtuu meillä vain ja ainoastaan juoksujen alla.

Rane lähetti sähköpostiviestin Kiia-morsmaikulle. Laittoi kuvia syksyisistä tunnelmista, joissa hän katselee ja odottelee morsmaikkuaan saapuvaksi kylään. ;)

Kuva: Aritta Penttilä

Kuva: Aritta Penttilä

Esineruututreeniä

Kävimme tänään tekemässä kunnon esineruututreenin siltä varalta, että saammeko ensi viikonlopun jälkikokeeseen peruutuspaikan. Olen sen verran yllytyshullu, että lähdemme Kiippulin kanssa kokeilemaan onnea, jos paikka irtoaa. Emme tosin ole jäljestäneet kesäkuun lopun jälkeen, koska olemme keskittyneet erikoisvoittajaluokan liikkeiden opetteluun.

Koska tämä ei ole treeniblogi, minun on varmaan syytä päivittää Kiippulin juoksutilannetta sen verran, että tyttö on alkanut pitää yhä tarkempaa huolta puhtaudestaan. Tämähän on tietysti hyvä merkki. Tarkistan tällä hetkellä juoksut noin joka toinen päivä. Kiialla oli juoksut viimeksi maaliskuun alussa. Kiia on pääsääntöisesti pitänyt 7 kuukauden välin. Edellisten pentujen jälkeen väli oli 9,5 kuukautta ja sitä seuraavien 6 kuukautta mutta muutoin väli on tosiaan ollut sellaiset 7 kuukautta +/- viikko.

Tuoksuja ilmassa?

Kiian juoksujen pitäisi alkaa tässä alle kahden viikon sisään mutta nyt näyttäisi kovasti siltä, etteivät ne ole alkamassa ihan heti lokakuun alussa. Super ja Nancy ovat kyllä kiinnostuneet Kiian tuoksuista ja tekevät puolestani juoksutarkastuksia päivittäin. Kiia myöskin merkkailee mutta vielä se ei ole ihan niin kiihkeää mitä sen tulisi olla aivan juoksujen kynnyksellä.

Näin ollen olenkin ilmoittanut Kiian vielä kahteen tokokokeeseen, joista ensimmäinen olisi 7.10. Lempäälässä ja toinen tästä viikon päästä Kangasalalla. Jää nähtäväksi pääsemmekö kokeisiin vai emme.