15. vrk

Aika tuntuu suorastaan matelevan. Maanantaina (mitä luultavimmin) Kiia oli oksentanut sappinesteitä kahteen paikkaan - eteiseen ja prinsessasohvalle. Yleensä koirat (sekä ihmiset) voivat pahoin vasta silloin, kun istukka alkaa tuottaa hormonia eli kiinnittymisen jälkeen. Kiinnittyminen tapahtuu noin 17-21 vrk hedelmöitymisen jälkeen ja tämä on hyvin herkkää aikaa. Kiian tapauksessa puhutaan tulevasta viikonlopusta ja ensi viikon alusta. Maanantainen pahoinvointi liittynee kuitenkin jollain tavoin mahdolliseen tiineyteen ja sen aiheuttamiin muutoksiin kehossa, sillä Kiia on selkeästi paljon ruokaorientoitunumpi. Olen joutunut antamaan Kiialle pari desiä nappulaa töistä kotiin tultuani, kun tyttönen on selkeästi ollut keittiössä ruokaa kärkkymässä. Kiiahan ei ole koskaan ollut mikään ahmatti ja nuorempana voidaan sanoa hänen olleen ajoittain jopa nirso. Tosin toisilla koirilla ei ole koskaan ollut asiaa tytön ruokakupille mutta Kiia ei temmo ruokaa nassuunsa sillä tahdilla mitä äitinsä tai pikkusiskonsa. Lienee vähän jotain kiusaamistakin ilmassa, kun onhan se paljon mukavampaa omaa herkkuannostaan syödä, kun vieressä on kuolaavaa yleisöä.

12. vrk

Niin meni viikonloppu hyppytekniikkaseminaarissa kaiken muun huiskeen lisäksi. Lauantai-iltana kun istuskelin olohuoneessa, huomasin, että Kiia makoilee toistamiseen keittiössä. Kyllä silloin tuli kieltämättä mieleen, että on se ihme, jos tuo tyttö ei ole tiineenä. Kyllähän Kiia on aina ruokansa syönyt (nykyään) mutta että makoilee keittiössä, niin se on kovin normaalista poikkeavaa. Keittiössä ei siis silloin ollut kukaan syömässä.

Perjantaina kävimme tokoilemassa. Oli taas virtaa emännässä kuin pienessä kylässä. Tehtiin kaikki EVL-liikkeen läpi tai siis jokaisesta liikkeestä jotakin. Kieltämättä alkoi taas kutkuttaa, että jospa sitä vielä kerran kävisi yrittämässä saada tulosta tokon kuninkuusluokasta mutta sitten tulin järkiini. Tuossa ensi viikolla Kiialla voi alkaa pahoinvointi, eikä ole kuulkaas kiva tokoilla, jos koko ajan on paha olla. Jokainen koirani on jossain määrin voinut pahoin kolmannella viikolla. Nämpällä ja Kiialla se on näkynyt lähinnä siinä, ettei ole ruoka oikein maistunut. Super sen sijaan jopa oksensi sappinesteitä.

Eihän tässä meillä mikään hoppu ole. Antaa nyt mammakoiran rauhassa masuaan kasvattaa. Ensi keväänä päästäänkin oikein kunnolla uudella innolla tokoa tahkoamaan... ja agia... ja kenties hieman jälkeäkin. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia Kiian pään menoksi mammaloman jälkeen, mikä ei taatusti tuota työhullua haittaa.

7. vrk

Kiiasta on tullut entistäkin hellyydenkipeä (onko se edes mahdollista?). Kiia on koko ajan tyrkyllä silitettäväksi ja yrittää kiivetä syliin. Nämppä ja Super haistelevat kovasti Kiian takapäätä eli jokin siellä varmaan tuoksuu. Mielestäni lauman muut koirat tietävät kaverin tiineydestä paljon paljon paljon ennen ultraa. Kiia myös tuntuu nälkäisemmältä. On jopa välistä tullut pojilta tippuvia ruokapaloja metsästämään keittiönpöydän ääreen, mitä hän ei noin yleensä harrasta.

Muutoin meidän elämä ei poikkea tavanomaisesta. Kiian kanssa edelleen lenkkeillään aivan normaalisti ja vielä monta viikkoa eteenpäin tullaan lenkkeilemään normaalisti. Treenaan Kiian kanssa myös tokoa. Agilitystähän Kiia on ollut tauolla jo jonkin aikaa.

Olen tässä myös pyöritellyt mielessä ruoka-asioita. Nämppä itse kasvoi ProPlanilla kuten myös Nämpän kaksi ensimmäistä pentuetta eli se pentue, johon Kiia syntyi ja Jarrukat. Kiian Seiskat, Ottomaanit ja Hyyperit söivät kotona Royal Caninia. Nyt kuitenkin osalle Hyypereitä RC ei ole ollut se paras ruokamerkki, joten pyörittelen mielessä, että mikä tuleekaan olemaan seuraavan pentueemme ruokamerkki. Olen kysellyt ruokinnasta kaikilta kasvattien omistajilta ja saanut oikein kivasti vastauksia. Niiden perusteella olen nyt tällä hetkellä taipumassa edelleen Royal Caniniin, koska se on kuitenkin sopinut suurimmalle osalle ja erityisesti Kiian Seiskoille yhtä lukuun ottamatta.

4. vrk

Punnitsin tänään Kiian ja elopainoa tytöllä on nyt 16,8 kg. Joutuu emäntäkin tästä lähtien hyppämään va'alle vähän useammin... :(

Eilen tultuamme kotiin suuntasimme oitis Vihtavuoreen tokoa treenaamaan. Oli Kiia-mamma kovin innoissaan, kun edellisestä tosinaisen treenistä oli jo vierähtänyt tovin. Kiia teki kyllä hienosti töitä. Onnistuimme kaikissa liikkeissä niin hyvin, että jäi ihan harmittamaan, etten ole enää ilmoittanut Kiian mihinkään kokeisiin. No, jospa sitten ensi keväänä sellaisella puhkulla ja innolla, että oksat pois.

Syyskylvö suoritettu

Tapasimme Ranen porukoiden kanssa tänään klinikalla. Nuoren parin toisensa nähtyään alkoi kumpainenkin piippata ja vetää toistensa luo. Kyyhkyläiset. <3

Itse toimenpiteeseen ei mennyt 20 minuuttia pidempään. Rane oli sen verran kuumissaan Kiian nähtyään, että ei siinä kauan nokka tuhissut. Kiia oli hieman kysymysmerkkinä, että:"Hei, entä minä?"

Kiian osuus meni nopeasti ohi. Kiia seisoi kiltisti pöydällä koko ajan. Puhuimme eläinlääkärin kanssa tästä koko asiasta ja totesimme, että olisihan voinut olla, että olisimme kokeilleet vielä kerran eilen ja onnistuneet luomuna nalkin kera tai ilman riskeeramatta tämän päiväistä. Mutta koska minulla ei ole sitä kristallipalloa, niin päätöksiä oli tehtävä olemassa olevan tiedon valossa.

Olo on nyt kuitenkin helpottunut ja voimme jäädä hyvin mielin odottamaan mahdollisen tiineyden kehittymistä. Nythän tiineyspäiviä on jo kolme... Enää 60 päivää laskettuun aikaan.

Huomenna sitten suoraan klinikalle

Soittelin tänään klinikalle ja he neuvoivat, että siemennykseen tultaessa olisi hyvä, että uros olisi ollut levossa vähintään päivän, mieluummin kaksi. Toisin sanoen jos haluamme varmistaa, että Kiialla on tarpeeksi pennunsiemeniä sisällään, pitää meidän mennä suoraan siemennykseen klinikalle.

Koska kyseessä ei kuitenkaan ole ensikertalainen narttu ja koska viimeksi astutukset (ja synnytys) onnistuivat ongelmitta, uskallan päätyä tällaiseen hätäsuunnitelmaan. Kasvattajana joudun puntaroimaan jokaisen yhdistelmän hyvät ja huonot puolet ja mielestäni tämä yhdistelmä on ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Jos sen saamme aikaiseksi näitä kahta kyyhkyläistä hieman auttamalla, kun kyse ei ole kuitenkaan kummankaan osapuolen halukkuudesta kiinni, niin mikä ettei. Vaakakupin positiivisella puolella on joka tapauksessa niin paljon erilaisia, minulle tärkeitä asioita, että tuntuisi hassulta jättää tämä yhdistelmä toteuttamatta siksi, että suurin osa vauvansiemenistä päätyi eilen reisille. Kuten alussa totesin, ikäväksemme emme voi kokeilla tänään tai huomenna kertaalleen, koska silloin voi olla, että huomisen siemennys ei onnistuisi enää. Toki pyörittelen mielessäni koko ajan ajatusta, entäpä jos nyt se onnistuisi... mutta päivät alkavat olla vähissä ja koen, että tämän pentueen aika on nyt ottaen huomioon molemman vanhemman ikä. Sitä paitsi on tätä jo niin pitkään suunniteltu ja hartaasti toivottu, etten kerta kaikkiaan haluaisi enää tätä tulevaisuuteen siirtää.

Reisille tuli

Lähdimme tänään uudemman kerran ajelemaan Kuusankoskelle heti, kun eilisen progen tulos tuli. Se oli 5,7. Ensimmäisellä yrittämällä Rane jälleen kerran hyppäsi selkään mutta ennen astumisen loppuunviemistä, Kiia vinkaisi ja lipesi alta. Laitoimme Kiian takaisin autoon vähäksi aikaan. Jatkoimme touhuja sisätiloissa tuloksetta, niinpä päätimme juoda kahvit ja syödä talon tarjoamaa herkullista pitsaa. Vatsa täynnä päätimme kokeilla vielä kerran ulkosalla. Ongelmana oli se, että nuori pari halusi touhuta itsenäisesti ihmisistä kaukana, jolloin emme päässeet auttamaan tarpeen vaatiessa. Niinpä päädyimme jutustelemaan Jasminen kanssa pihalla niitä näitä ja annoimme parin touhuilla itsekseen. Siinä sitten auton taakse vilkaistuani näin kun Rane oli jälleen kerran Kiian selässä ja annoin pojan jatkaa valitsemallaan urallaan. Hetken rummutettuaan homma näytti menevän oppikirjan mukaan, kunnes taas Kiia vingahti ja lipesi alta. Tarkistimme tilanteen ja suurin osa "elämän eliksiiristä" valui ulos... (Yritän kirjoittaa kauniisti näistä K-18 asioista) Kiia myös putsasi itseään huolella, joten voidaan olettaa jotain sisälle menneen. Yritämme kertaalleen lauantaina mutta jos emme saa nalkkiin jäämistä, varmistamme tämän pentueen vielä siementämällä.

Nyt menee hermot...

...ja sen kyllä huomaa!

Kävimme eilen Ranen tykönä ja olihan sitä rakkautta ilmassa mutta emme saaneet hommaa hoidettua, kun Kiia jänisti. Rane oli todella kiinnostunut tytöstä, kosiskeli tätä ja hyppäsi useamman kerran selkään. Oli siinä pari tosimiehen yritystäkin, joista molemmat päättyivät siten, että Kiia jänisti alta. Eivät ole siis vielä päivät ihan parhaimmat.

Saan eilisen progen tuloksen tänään yhteen mennessä. Luulenpa sen olleen eilen jotain himpun alle 5. Lähdemme tänään uusintayritykselle. Edelleen saa siis peukuttaa ja hännällään liputtaa!

Olkoon onni myötäinen

Lähdemme tänään töiden jälkeen ajelemaan Pilkanmaalle. Saan seurakseni serkkuni Leilan. Eipähän tarvitse yksin ajella ja seinille puhua.

Ennen lähtöämme mieheni käyttää Kiian vielä kerran progessa. Tällä tavoin tiedämme huomenna onko meidän uusittava reissumme heti huomenna vai voimmeko odotella perjantaihin saakka. Normaalistihan astutuksien välillä pidetään yksi päivä mutta koska tärpit näyttävät sijoittuvan todella myöhäisille päiville, voi olla, että proge nousta humahtaa korkeuksiin nopeammin kuin normaalisti.

Vaikka luotan tieteeseen, olen kuitenkin sen verran taikauskoinen, että pyydänkin kaikkia pitämään nyt peukkuja pystyssä, jotta natsaisi...

Hämäläinen Kiia

Sain juuri äsken eilisen progen tuloksen ja se oli huimat 2,0. Tämä tarkoittaa sitä, että lähdemme matkaan vasta huomenna, jolloin on 15. juoksupäivä. Tulee itselleni väistämättä mieleen, että Kiia onkin hämäläinen juuriltaan... vai onkohan ne tanskalaiset meitä suomalaisia hitaampia? No jos ei hämäläinen, niin sitten ainakin äitinsä mielenrauhan kiusaaja.

Toka proge otettu

Kävimme aamulla ottamassa toisen progen, jonka tuloksen saamme siis huomenna. Huomenna vien Kiian aamusta anoppini luo hoitoon. Jos meille tuleekin lähtö Kuusankoskelle töiden jälkeen, niin ei tarvitse ajella ensin Laukaaseen tyttöä hakemaan.

Kiia oli muuten eilen näytelmissä PN3 varsin kovatasoisessa porukassa mutta hyvinhän tuo nainen vetää... Lennokkaalla ravilla eteenpäin. Pojat vähän myös kiinnostivat. Illasta törmäsimme Peurungassa lenkillä siellä vapaana ja itsenäisesti lenkkeilevään tuttuun pojuun... Oli poika ihmeissään, kun molemmat niin Kiia kuin Super liehittelivät pientä miestä.

Mitä vielä?

Ei siis lähelläkään. Kiian proge oli eilen 0,4. Menemme uudestaan maanantaina ja aikaisintaan tiistaina voisi olla jotain odotettavissa. Koirat ovat hyvin yksilöllisiä ja jokaisen nartun jokainen juoksu voi olla hyvin erilainen mutta siitä huolimatta en usko, että tärpit ehtivät mennä tiistaihin mennessä ohi.

Viime kerralla Kiialla proge oli kahdeksantena juoksupäivänä 0,4 ja kymmenentenä 1,4. Tosin edellisellä kerralla huomasin juoksut vasta sitten, kun Kiia tuli reissusta kotiin. Tämän vuoksi emme voineet olla varmoja juoksujen aloituspäivästä ja kävimme progessa tästä kolmen päivän päästä. Nyt voi olla, että olen hyvinkin saanut heti ensimmäisenä päivänä juoksun kiinni. Summa summarum, nämä minun tytöt tietävät kuinka pitää hullua emäntää jännityksessä. Odottakaahan, jos toteamme Kiian tiineeksi ja kun h-hetki lähestyy... Lisää harmaita hiuksia tiedossa.

Eka proge otettu

Kävimme tänään Luukaksen kanssa otattamassa Kiialta ensimmäisen progen, jonka tuloksen saamme huomenissa. Nyt alkaa jännittää...

Tunnelma katossa

Täällä on kuulkaas tunnelma katossa. Super on tuossa yrittänyt jo muutaman päivän ajan iskeä Kiippulia oikein toden teolla. Kiia vaan ei oikein lämpene pikkusiskolleen vaan murisee Superille, joka puolestaan murisee takaisin mutta heiluttaa häntäänsä samanaikaisesti korvat törröllä. Minä niin en kestä näitä naisia.

No tänään sitten Kiia alkoi liehitellä äitiään ja ohi kulkiessaan naapurin pihassa olevaa koiraa, joka minun mielestä oli kyllä narttu. Ajattelin jo hetken, että en kai vaan ole myöhässä mutta jäitä hattuun. Menemme kuitenkin jo huomenna sinne progeen ja saamme vastauksen lauantaina, joka on 11. juoksupäivä. Viimeksi Kiia astutettiin 13. ja 15. juoksupäivä, joten jos nämä juoksut menevät yhtään kuten viimeksi, ei meillä ihan vielä hirveä kiire ole etelä-Suomeen kosiomatkalle.

Tärppipäivän odottelua

Eilen kävimme porukalla treenaamassa hakua sekä esineruutua. Että näin paljon juoksut haittaavat tytön työskentelyä. Olen nyt madottanut perheemme kaikki koirat ja kissat. Seuraavan satsin Kiia saa vasta, kun mahdollista tiineyttä on takana 40 päivää. Menemme ottamaan progen ensi perjantaina. Tulos valmistuu sitten lauantaina. Saa nähdä olemmeko kosioretkellä isänpäivänä vai vasta maanantaina 12.11.