Aika tuntuu suorastaan matelevan. Maanantaina (mitä luultavimmin) Kiia oli oksentanut sappinesteitä kahteen paikkaan - eteiseen ja prinsessasohvalle. Yleensä koirat (sekä ihmiset) voivat pahoin vasta silloin, kun istukka alkaa tuottaa hormonia eli kiinnittymisen jälkeen. Kiinnittyminen tapahtuu noin 17-21 vrk hedelmöitymisen jälkeen ja tämä on hyvin herkkää aikaa. Kiian tapauksessa puhutaan tulevasta viikonlopusta ja ensi viikon alusta. Maanantainen pahoinvointi liittynee kuitenkin jollain tavoin mahdolliseen tiineyteen ja sen aiheuttamiin muutoksiin kehossa, sillä Kiia on selkeästi paljon ruokaorientoitunumpi. Olen joutunut antamaan Kiialle pari desiä nappulaa töistä kotiin tultuani, kun tyttönen on selkeästi ollut keittiössä ruokaa kärkkymässä. Kiiahan ei ole koskaan ollut mikään ahmatti ja nuorempana voidaan sanoa hänen olleen ajoittain jopa nirso. Tosin toisilla koirilla ei ole koskaan ollut asiaa tytön ruokakupille mutta Kiia ei temmo ruokaa nassuunsa sillä tahdilla mitä äitinsä tai pikkusiskonsa. Lienee vähän jotain kiusaamistakin ilmassa, kun onhan se paljon mukavampaa omaa herkkuannostaan syödä, kun vieressä on kuolaavaa yleisöä.
torstai 29. marraskuuta 2012
maanantai 26. marraskuuta 2012
12. vrk
Niin meni viikonloppu hyppytekniikkaseminaarissa kaiken muun huiskeen lisäksi. Lauantai-iltana kun istuskelin olohuoneessa, huomasin, että Kiia makoilee toistamiseen keittiössä. Kyllä silloin tuli kieltämättä mieleen, että on se ihme, jos tuo tyttö ei ole tiineenä. Kyllähän Kiia on aina ruokansa syönyt (nykyään) mutta että makoilee keittiössä, niin se on kovin normaalista poikkeavaa. Keittiössä ei siis silloin ollut kukaan syömässä.
Perjantaina kävimme tokoilemassa. Oli taas virtaa emännässä kuin pienessä kylässä. Tehtiin kaikki EVL-liikkeen läpi tai siis jokaisesta liikkeestä jotakin. Kieltämättä alkoi taas kutkuttaa, että jospa sitä vielä kerran kävisi yrittämässä saada tulosta tokon kuninkuusluokasta mutta sitten tulin järkiini. Tuossa ensi viikolla Kiialla voi alkaa pahoinvointi, eikä ole kuulkaas kiva tokoilla, jos koko ajan on paha olla. Jokainen koirani on jossain määrin voinut pahoin kolmannella viikolla. Nämpällä ja Kiialla se on näkynyt lähinnä siinä, ettei ole ruoka oikein maistunut. Super sen sijaan jopa oksensi sappinesteitä.
Eihän tässä meillä mikään hoppu ole. Antaa nyt mammakoiran rauhassa masuaan kasvattaa. Ensi keväänä päästäänkin oikein kunnolla uudella innolla tokoa tahkoamaan... ja agia... ja kenties hieman jälkeäkin. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia Kiian pään menoksi mammaloman jälkeen, mikä ei taatusti tuota työhullua haittaa.
Perjantaina kävimme tokoilemassa. Oli taas virtaa emännässä kuin pienessä kylässä. Tehtiin kaikki EVL-liikkeen läpi tai siis jokaisesta liikkeestä jotakin. Kieltämättä alkoi taas kutkuttaa, että jospa sitä vielä kerran kävisi yrittämässä saada tulosta tokon kuninkuusluokasta mutta sitten tulin järkiini. Tuossa ensi viikolla Kiialla voi alkaa pahoinvointi, eikä ole kuulkaas kiva tokoilla, jos koko ajan on paha olla. Jokainen koirani on jossain määrin voinut pahoin kolmannella viikolla. Nämpällä ja Kiialla se on näkynyt lähinnä siinä, ettei ole ruoka oikein maistunut. Super sen sijaan jopa oksensi sappinesteitä.
Eihän tässä meillä mikään hoppu ole. Antaa nyt mammakoiran rauhassa masuaan kasvattaa. Ensi keväänä päästäänkin oikein kunnolla uudella innolla tokoa tahkoamaan... ja agia... ja kenties hieman jälkeäkin. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia Kiian pään menoksi mammaloman jälkeen, mikä ei taatusti tuota työhullua haittaa.
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
7. vrk
Kiiasta on tullut entistäkin hellyydenkipeä (onko se edes mahdollista?). Kiia on koko ajan tyrkyllä silitettäväksi ja yrittää kiivetä syliin. Nämppä ja Super haistelevat kovasti Kiian takapäätä eli jokin siellä varmaan tuoksuu. Mielestäni lauman muut koirat tietävät kaverin tiineydestä paljon paljon paljon ennen ultraa. Kiia myös tuntuu nälkäisemmältä. On jopa välistä tullut pojilta tippuvia ruokapaloja metsästämään keittiönpöydän ääreen, mitä hän ei noin yleensä harrasta.
Muutoin meidän elämä ei poikkea tavanomaisesta. Kiian kanssa edelleen lenkkeillään aivan normaalisti ja vielä monta viikkoa eteenpäin tullaan lenkkeilemään normaalisti. Treenaan Kiian kanssa myös tokoa. Agilitystähän Kiia on ollut tauolla jo jonkin aikaa.
Olen tässä myös pyöritellyt mielessä ruoka-asioita. Nämppä itse kasvoi ProPlanilla kuten myös Nämpän kaksi ensimmäistä pentuetta eli se pentue, johon Kiia syntyi ja Jarrukat. Kiian Seiskat, Ottomaanit ja Hyyperit söivät kotona Royal Caninia. Nyt kuitenkin osalle Hyypereitä RC ei ole ollut se paras ruokamerkki, joten pyörittelen mielessä, että mikä tuleekaan olemaan seuraavan pentueemme ruokamerkki. Olen kysellyt ruokinnasta kaikilta kasvattien omistajilta ja saanut oikein kivasti vastauksia. Niiden perusteella olen nyt tällä hetkellä taipumassa edelleen Royal Caniniin, koska se on kuitenkin sopinut suurimmalle osalle ja erityisesti Kiian Seiskoille yhtä lukuun ottamatta.
Muutoin meidän elämä ei poikkea tavanomaisesta. Kiian kanssa edelleen lenkkeillään aivan normaalisti ja vielä monta viikkoa eteenpäin tullaan lenkkeilemään normaalisti. Treenaan Kiian kanssa myös tokoa. Agilitystähän Kiia on ollut tauolla jo jonkin aikaa.
Olen tässä myös pyöritellyt mielessä ruoka-asioita. Nämppä itse kasvoi ProPlanilla kuten myös Nämpän kaksi ensimmäistä pentuetta eli se pentue, johon Kiia syntyi ja Jarrukat. Kiian Seiskat, Ottomaanit ja Hyyperit söivät kotona Royal Caninia. Nyt kuitenkin osalle Hyypereitä RC ei ole ollut se paras ruokamerkki, joten pyörittelen mielessä, että mikä tuleekaan olemaan seuraavan pentueemme ruokamerkki. Olen kysellyt ruokinnasta kaikilta kasvattien omistajilta ja saanut oikein kivasti vastauksia. Niiden perusteella olen nyt tällä hetkellä taipumassa edelleen Royal Caniniin, koska se on kuitenkin sopinut suurimmalle osalle ja erityisesti Kiian Seiskoille yhtä lukuun ottamatta.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
4. vrk
Punnitsin tänään Kiian ja elopainoa tytöllä on nyt 16,8 kg. Joutuu emäntäkin tästä lähtien hyppämään va'alle vähän useammin... :(
Eilen tultuamme kotiin suuntasimme oitis Vihtavuoreen tokoa treenaamaan. Oli Kiia-mamma kovin innoissaan, kun edellisestä tosinaisen treenistä oli jo vierähtänyt tovin. Kiia teki kyllä hienosti töitä. Onnistuimme kaikissa liikkeissä niin hyvin, että jäi ihan harmittamaan, etten ole enää ilmoittanut Kiian mihinkään kokeisiin. No, jospa sitten ensi keväänä sellaisella puhkulla ja innolla, että oksat pois.
Eilen tultuamme kotiin suuntasimme oitis Vihtavuoreen tokoa treenaamaan. Oli Kiia-mamma kovin innoissaan, kun edellisestä tosinaisen treenistä oli jo vierähtänyt tovin. Kiia teki kyllä hienosti töitä. Onnistuimme kaikissa liikkeissä niin hyvin, että jäi ihan harmittamaan, etten ole enää ilmoittanut Kiian mihinkään kokeisiin. No, jospa sitten ensi keväänä sellaisella puhkulla ja innolla, että oksat pois.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Syyskylvö suoritettu
Tapasimme Ranen porukoiden kanssa tänään klinikalla. Nuoren parin toisensa nähtyään alkoi kumpainenkin piippata ja vetää toistensa luo. Kyyhkyläiset. <3
Itse toimenpiteeseen ei mennyt 20 minuuttia pidempään. Rane oli sen verran kuumissaan Kiian nähtyään, että ei siinä kauan nokka tuhissut. Kiia oli hieman kysymysmerkkinä, että:"Hei, entä minä?"
Kiian osuus meni nopeasti ohi. Kiia seisoi kiltisti pöydällä koko ajan. Puhuimme eläinlääkärin kanssa tästä koko asiasta ja totesimme, että olisihan voinut olla, että olisimme kokeilleet vielä kerran eilen ja onnistuneet luomuna nalkin kera tai ilman riskeeramatta tämän päiväistä. Mutta koska minulla ei ole sitä kristallipalloa, niin päätöksiä oli tehtävä olemassa olevan tiedon valossa.
Olo on nyt kuitenkin helpottunut ja voimme jäädä hyvin mielin odottamaan mahdollisen tiineyden kehittymistä. Nythän tiineyspäiviä on jo kolme... Enää 60 päivää laskettuun aikaan.
Itse toimenpiteeseen ei mennyt 20 minuuttia pidempään. Rane oli sen verran kuumissaan Kiian nähtyään, että ei siinä kauan nokka tuhissut. Kiia oli hieman kysymysmerkkinä, että:"Hei, entä minä?"
Kiian osuus meni nopeasti ohi. Kiia seisoi kiltisti pöydällä koko ajan. Puhuimme eläinlääkärin kanssa tästä koko asiasta ja totesimme, että olisihan voinut olla, että olisimme kokeilleet vielä kerran eilen ja onnistuneet luomuna nalkin kera tai ilman riskeeramatta tämän päiväistä. Mutta koska minulla ei ole sitä kristallipalloa, niin päätöksiä oli tehtävä olemassa olevan tiedon valossa.
Olo on nyt kuitenkin helpottunut ja voimme jäädä hyvin mielin odottamaan mahdollisen tiineyden kehittymistä. Nythän tiineyspäiviä on jo kolme... Enää 60 päivää laskettuun aikaan.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Huomenna sitten suoraan klinikalle
Soittelin tänään klinikalle ja he neuvoivat, että siemennykseen tultaessa olisi hyvä, että uros olisi ollut levossa vähintään päivän, mieluummin kaksi. Toisin sanoen jos haluamme varmistaa, että Kiialla on tarpeeksi pennunsiemeniä sisällään, pitää meidän mennä suoraan siemennykseen klinikalle.
Koska kyseessä ei kuitenkaan ole ensikertalainen narttu ja koska viimeksi astutukset (ja synnytys) onnistuivat ongelmitta, uskallan päätyä tällaiseen hätäsuunnitelmaan. Kasvattajana joudun puntaroimaan jokaisen yhdistelmän hyvät ja huonot puolet ja mielestäni tämä yhdistelmä on ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Jos sen saamme aikaiseksi näitä kahta kyyhkyläistä hieman auttamalla, kun kyse ei ole kuitenkaan kummankaan osapuolen halukkuudesta kiinni, niin mikä ettei. Vaakakupin positiivisella puolella on joka tapauksessa niin paljon erilaisia, minulle tärkeitä asioita, että tuntuisi hassulta jättää tämä yhdistelmä toteuttamatta siksi, että suurin osa vauvansiemenistä päätyi eilen reisille. Kuten alussa totesin, ikäväksemme emme voi kokeilla tänään tai huomenna kertaalleen, koska silloin voi olla, että huomisen siemennys ei onnistuisi enää. Toki pyörittelen mielessäni koko ajan ajatusta, entäpä jos nyt se onnistuisi... mutta päivät alkavat olla vähissä ja koen, että tämän pentueen aika on nyt ottaen huomioon molemman vanhemman ikä. Sitä paitsi on tätä jo niin pitkään suunniteltu ja hartaasti toivottu, etten kerta kaikkiaan haluaisi enää tätä tulevaisuuteen siirtää.
Koska kyseessä ei kuitenkaan ole ensikertalainen narttu ja koska viimeksi astutukset (ja synnytys) onnistuivat ongelmitta, uskallan päätyä tällaiseen hätäsuunnitelmaan. Kasvattajana joudun puntaroimaan jokaisen yhdistelmän hyvät ja huonot puolet ja mielestäni tämä yhdistelmä on ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Jos sen saamme aikaiseksi näitä kahta kyyhkyläistä hieman auttamalla, kun kyse ei ole kuitenkaan kummankaan osapuolen halukkuudesta kiinni, niin mikä ettei. Vaakakupin positiivisella puolella on joka tapauksessa niin paljon erilaisia, minulle tärkeitä asioita, että tuntuisi hassulta jättää tämä yhdistelmä toteuttamatta siksi, että suurin osa vauvansiemenistä päätyi eilen reisille. Kuten alussa totesin, ikäväksemme emme voi kokeilla tänään tai huomenna kertaalleen, koska silloin voi olla, että huomisen siemennys ei onnistuisi enää. Toki pyörittelen mielessäni koko ajan ajatusta, entäpä jos nyt se onnistuisi... mutta päivät alkavat olla vähissä ja koen, että tämän pentueen aika on nyt ottaen huomioon molemman vanhemman ikä. Sitä paitsi on tätä jo niin pitkään suunniteltu ja hartaasti toivottu, etten kerta kaikkiaan haluaisi enää tätä tulevaisuuteen siirtää.
torstai 15. marraskuuta 2012
Reisille tuli
Lähdimme tänään uudemman kerran ajelemaan Kuusankoskelle heti, kun eilisen progen tulos tuli. Se oli 5,7. Ensimmäisellä yrittämällä Rane jälleen kerran hyppäsi selkään mutta ennen astumisen loppuunviemistä, Kiia vinkaisi ja lipesi alta. Laitoimme Kiian takaisin autoon vähäksi aikaan. Jatkoimme touhuja sisätiloissa tuloksetta, niinpä päätimme juoda kahvit ja syödä talon tarjoamaa herkullista pitsaa. Vatsa täynnä päätimme kokeilla vielä kerran ulkosalla. Ongelmana oli se, että nuori pari halusi touhuta itsenäisesti ihmisistä kaukana, jolloin emme päässeet auttamaan tarpeen vaatiessa. Niinpä päädyimme jutustelemaan Jasminen kanssa pihalla niitä näitä ja annoimme parin touhuilla itsekseen. Siinä sitten auton taakse vilkaistuani näin kun Rane oli jälleen kerran Kiian selässä ja annoin pojan jatkaa valitsemallaan urallaan. Hetken rummutettuaan homma näytti menevän oppikirjan mukaan, kunnes taas Kiia vingahti ja lipesi alta. Tarkistimme tilanteen ja suurin osa "elämän eliksiiristä" valui ulos... (Yritän kirjoittaa kauniisti näistä K-18 asioista) Kiia myös putsasi itseään huolella, joten voidaan olettaa jotain sisälle menneen. Yritämme kertaalleen lauantaina mutta jos emme saa nalkkiin jäämistä, varmistamme tämän pentueen vielä siementämällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
