Kitutunnin viimeiset viisi minuuttia

Viettelen täällä kitutunnin viimeistä viittä minuuttia ja sen kunniaksi ajattelin päivittää blogiani. Ensinnäkin erinomaista naisten päivää. Eilen postilaatikkoon tuli SBCAKn lehti ja siellähän me Kiian kanssa yhdellä sivulla pällisteltiin. Kiia on nimittäin valittu Suomen Bordercolliet ja Australiankelpiet ry:n Vuoden PK-tulokkaaksi. Sain kirjoittaa jälkitaipaleestamme pienen jutun lehteen. Eilen illasta mammakoira pääsi puolen vuoden tauon jälkeen agilitytreeneihin. Ensimmäinen (ns. se vaikeampi) rata meni oikein mallikkaasti. Kiia oli hyvässä vedossa. Hypyt tosin olivat medikorkeudella varmuuden vuoksi. Toisen radan välistävedot eivät oikein tahtoneet onnistua kartturin huonon ajoituksen ja sijoittumisen vuoksi. Kiia reagoi niin mahdottoman nopeasti minun liikkeisiin, että siinä saa olla aika tarkkana, kun tyttöä ohjaa.

Pystytin sitten eilen Ässille pihaan aitauksen, kun pennelit painelevat villinä ympäri pihaa, joka kaikilta muilta osin on hyvin turvallinen paitsi kahdessa eri kohdassa. Autotallin katon ja takapihan terassin kohdalla on katolla vielä pelottavan paljon lunta. No nyt on laitettu aita pystyyn, niin pysyvät pennelit turvassa.

PS. Ässät ovat nyt tottuneet heräämään aamulla kello kuusi... Onhan se jo päivä uusi. :P