2. ultra

Kävimme tosiaan Kiian (ja kuumeisen Luukaksen) kanssa tänään toistamiseen ultrassa ja nyt onnistuimme näkemään myös ne pennut siellä masussa. Pienen pieniä timantteja (= sykkiviä sydämiä) näkyi ainakin neljä. :)

Varasin samalla röntgeniin ajan 7.1. Sitten saamme varmistuksen lopullisesta lukumäärästä. Ultran jälkeen ajelimme Jyväskylään hakemaan RC Starteria, kun kerran nuorimmainen nukkui niin hyvin autossa. Kotiin tultuamme annoin Startteria Kiialle, joka söi koko kupin tyhjäksi.

Nyt alkaa piinaviikot mutta onneksi tähän väliin mahtuu vielä monta muuta jännää juttua - kuten joulu ja uusivuosi. :)

Ai niin, punnitsin mamman eilen ja vaaka näytti 17,4 kiloa. Paino on noussut siis juoksujen alkamisesta 0,6 kg.

1. ultra

Menimme tänään aamusta ultraan. Eläinlääkärin mielestä Kiia on kyllä tiine mutta ei kuulemma pysty näkemään pentuja vielä tässä vaiheessa. Olin tästä kommentista sen verran tyrmistynyt, etten osanut sanoa vastaankaan.

Tultuamme kotiin varasin toiselle klinikalle ajan, sillä kyllähän näillä päivillä on aikaisemminkin pystytty näkemään pentuja, jos siellä niitä on ollut. Tämän päivän kruunaa se, että minun nuorimmainen on taas kipeänä, joten olen joutunut juoksemaan kaiken tämän lisäksi lääkärissä sekä apteekissa.

Päivitin nyt kuitenkin tämän väliaikatiedon, jotta ette ihmettele, miksei meistä mitään kuulu. Toinen ultra on klo 12.15.

28. vrk

Kävin tosiaan maanantaina Rahulan Rehulla kyselemässä neuvoja huonosti syövän mammakoiran ruokintaan ja matkaani tarttui yksi NEU-pötkö. Annoin siitä noin 1/5 osan iltaruoan päälle ja kas, kuppi olikin tyhjä. Myös aamulla maistui NEU sekä nappulat. Eilen kävin sitten ostamassa kolme pötköä lisää.

Noin muuten Kiia on kyllä ollut aivan oma itsensä. Me lenkkeilemme normaalisti ja lenkillä Kiia jaksaa painaa ihan normaaliin tahtin. Kaiken muun hulinan vuoksi tokoilu on nyt jäänyt vähemmälle mutta eiköhän sitä vielä ehditä jotain tehdä.

26. vrk

Kotiuduimme eilen illalla messarinviikonlopulta, joka oli todella kiva irtiotto arjesta. Näimme paljon ystäviä sekä muutaman uuden tuttavuudenkin. Lauantaina Kiia sai valioluokassa erinomaisen mutta ei sitten sijoittunut. Sunnuntaina meni hieman paremmin. Kiia oli valioluokan neljäs ja saipa vielä SA:n kaupan päälle. Rane-iskä sen sijaan oli komeasti veteraaneissa toinen sekä PU2. Hieno päivä siis kaiken kaikkiaan.

Kiia on nyt ollut todella huonosyömäinen. Aamuisin ruoka ei maistu laisinkaan ja illastakin närpitään vain muutama murunen rinnan alle. Käyn tänään ostamassa jotain erityistä herkkua tytölle, ettei nyt vallan kuivu. Ilmassa olevat merkit ovat siis hyvin vahvat mutta niille saamme varmistuksen vasta perjantaina. Vielä on odotettava neljä yötä.

22. vrk

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa Kiia söi aamuruokansa todella hitaasti. Söi kuitenkin kaiken mutta aikaa siihen meni normaalia enemmän. Olisikohan pahoinvointia ilmassa?

Ennen aamupäivän lenkkiä trimmasin kaikkien tyttöjen tassukarvat, jotta olisimme oikein sievinä tulevana viikonloppuna messarissa.

Lenkille otin kameran mukaan, vaikka emme saaneetkaan nauttia auringonpaisteesta. On muuten suhteellisen hankalaa kuvata mustavalkoisia koiria lumessa varsinkin jos se aurinko ei auta miestä mäessä. Tässä kuitenkin teille muutama otos ihailtavaksi.

Saatan kuvitella mutta ihan kuin Kiia olisi normaalia paksumpi.

Kiia kyttää Nämpän kanssa Superia, jolla on keppi.

Puskista hyökkäävä Super on nähty.

Kiippulin nenä

Kiippulin kyttäys soolona

Nämppä komentaa Kiiaa, joka omii kepin.

Kiippuli nuuskuttelee jälkiä lumessa

21. vrk

Eilen oli kyllä ihmismammalla kurja päivä. Konttorilla palelsi koko päivän niin kovasti, että pidin loppujen lopuksi lapasia käsissä. Kokeilkaapas käyttää tietokonetta lapaset kädessä. Erityisesti hiiren käyttö on astetta hankalampaa. Tämän lisäksi virkeystaso ei ollut mitä parhain, koska takana oli varsinainen liskojen yö. Pienimmäisemme oli todella levoton läpi yön. Mutta ei siinä kaikki. Kotiin lähtiessäni autossani on elämäni ensimmäinen pysäköintivirhemaksulappu. Olin sitten aamun kaikessa höyryssä unohtanut laittaa lupalapun lasiin. Kotiin tultuani mittasin lämpöni ja mittari näytti 38,5. Tänäänhän minun piti lähteä shoppailemaan messariin jotain kivaa päälle laitettavaa mutta säästyvätpähän nyt nekin roposet.. tai säästyvät ja säästyvät... menevät sakon maksamiseen. Teemu sitten käytti tyttöset illalla lenkillä.

Kävin tuossa pihassa nappaamassa muutaman kuvan mammkoirasta, kun kerrankin olin kameran ja kuvattavan kohteen kanssa samassa tilassa valoisaan aikaan. Surkean olotilan vuoksi otin tosiaan vain muutaman kuvan blogini lukijoita piristämään. Palloleikkikuvat eivät luonnollisesti ole tarkkoja mutta jospa ne nyt menevät teidän ankaran seulan läpi.

Kiia nauttii palloleikeistä...

vaikka tosiasiassa mieluisin leikki on vetoleikki mutta tänään mamma ei kykene, ei.

Ja yksi mukamas kyttäys (kyllä Kiia pystyy parempaan...)

Lopuksi yksi virallinen passikuva
Niin jotain kivaa eiliselle. Varasin Kiialle ultraan ajan ensi viikon perjantaille heti aamuun. Silloin päiviä on takana 30, joten jos siellä jotain on, niin silloin niiden pitäisi viimeistään näkyä.

19. vrk

Kaikilla kavereilla on kivoja lumisia kuvia koiruleistaan viikonlopulta vaan eipä ole minulla, koska saimme nauttia lumisateesta "valoisaan" aikaan. Olin kyllä siis ajatellut napsia muutaman piristävän kuvan Kiippulista tänne blogiin mutta jäi nyt sitten nekin ottamatta, kun saimme lunta tupaan tai ainakin pihalle.

Kiian viikonloppu menikin lähinnä lenkkeilessä. Lauantaina kävimme 8 kilsan juoksulenkillä Peurungassa. Koirat saivat siis juosta vapaana. Illasta kävimme vain pyörähtämässä pikaisesti "korttelin" ympäri. Eilen kävimme taas aamusta Peurungassa ja kovaa vauhtia tuo mammakoira (sormet ristissä) vielä viilettää... Illasta lähdimme juoksulenkille mieheni kanssa. Kiia sai toimia Teemun canicross-koirana. Super ja Nämppä putsailivat tassujaan lumipaakuista alinomaan mutta Kiia veti koko reilun 11 kilsan lenkin loppuun saakka ilman yhtään putsaustaukoa. Kiia kyllä on luotu tuohon juoksuhommaan.

Tulevana viikonloppuna meillä pukkaakin Helsingin reissua. Mielestäni Kiian uuma on alkanut pikku hiljaa kadota mutta onneksi tyttö on vielä varsin esittelykelpoisessa kunnossa, niin ei tule tuomareilta sanomista lihavuudesta.

Messarista puheen ollen. Myös Rane-iskä tullaan näkemään Messarissa kehissä. Rane muuten täytti eilen 8 vuotta. Rane osallistuu siis ensimmäistä kertaa veteraaniuokassa. Saa nähdä saako Rane kotiin viemisiksi Voittaja-Veteraani-tittelin...